Olavinreittiä pitkin Ahvenanmaalle
Heinäkuun lopulla päätettiin tehdä bikepacking-reissu Ahvenanmaalle. Ahvenanmaan saaristoon on tehty useita pyöräretkiä ja osasta reissuista on postauksia tässä blogissakin. Tällä kertaa tarkoituksena oli polkea Olavinreittiä. Pyhän Olavin merireitti on saanut nimensä 1000-luvulla eläneen viikinkikuningas Olav Haraldinpojan mukaan, joka vuonna 1031 julistettiin pyhimykseksi. Hänen hautakappelistaan Nidaroksen (nyk. Trondheim) katedraalissa tuli pohjoismaiden merkittävin pyhiinvaelluskohde. Nykyinen reitti Turusta Trondheimiin avattiin toukokuussa 2019. Tietoa pyhästä Olavista ja reitistä löytyy Olavinreitin omilta sivuilta. Suomen puolella reitti kulkee Turusta Ahvenanmaan Eckeröhön. Tavoitteena oli ajaa reitti Turusta Jomalaan ja lopuksi tulla Maarianhaminasta laivalla Turkuun.
Ennen matkaa hankittiin Turun tuomiokirkosta pyhiinvaelluspassit, joihin kerätään leimoja kirkoista, yöpymispaikoista ja ravintoloista. Passia vastaan saa Trondheimiin päästyään pyhiinvaeltajan kunniakirjan. Kesäaikaan on myös aivan välttämätöntä varata etukäteen majoitukset ja pyöräpaikat lautoille, matkailijoita on saaristossa sen verran paljon. Koko matkan ajaksi sääennusteet lupasivat hellettä, joten kylmän sään varustusta ei tarvinnut pakata mukaan. Koska reitille osuu myös sorateitä, kulkupeleiksi valittiin gravelpyörät.
 |
| Valmiina lähtöön. Varusteet mahtuivat etulaukkuun ja reppuun |
 |
| Renkaanpaikkaustuokio |
 |
| Sattmarkin kahvila |
 |
| Rankkasateen jälkeen |
 |
| Nauvon kirkolla |
 |
| Pärnäisten lautta Nauvon ja Korppoon välillä |
Turku - Korppoo
Matkaan lähdettiin Turun tuomiokirkolta. Vaellusreitin lähtöpaikassa on kivisteele, johon on merkitty reitin pituus 1200 km. Reissu ei käynnistynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Reilun 10 kilometrin jälkeen, Kuusiston kirkolla tuli ensimmäisen rengasrikko. Hautausmaa oli rauhallinen paikka vaihtaa uusi sisäkumi. Kirkolla on myös yleisö-wc. Leiman saaminen pyhiinvaelluspassiin tuotti hieman päänvaivaa, sillä kirkon ulkopuolelta leimasinta ei löytynyt eikä kirkon opas ei ollut kuullutkaan koko passista. Lopulta leimasin löytyi sakastin kätköistä.
Seuraava leima passiin haettiin Paraisten keskiaikaisesta kivikirkosta. Sielläkin leimasin oli kirkon sisällä, mikä ihmetytti, sillä pyhiinvaeltajan pitäisi saada leima passiin silloinkin, kun kirkko ei ole auki. Pidempi tauko pidettiin Sattmarkissa, jonne Paraisten keskustasta on matkaa 9 km. Sattmarkista löytyy kahvilan ja bistron lisäksi myös majoitusta. Sattmarkissa nautittiin lounaaksi herkullinen kalalautanen, jossa on paljon erilaista suolakalaa. Suola olikin vain hyvästä paahtavassa helteessä. On hyvä tietää, että Sattmarkin vesijohtovesi ei ole juomakelpoista, mutta kahvilasta saa kyllä pullovettä ja tietysti monenlaista muuta juotavaa.
Sattmarkista on noin kahdeksan kilometriä lautalle, jonne pyörätie päättyy. Sekä Paraisten (Lillmälö) että Nauvon (Lillandet) puolella lauttarannassa on pieni kioski. Nauvoon on Lillandetin rannasta matkaa 14 km. Pyöräilijä joutuu ajamaan tien vieressä, jossa piennarta ei ole nimeksikään. Hieno uutinen on, että pyörätietä ollaan puuhaamassa tälle välille. Kun se on valmis, Turusta pääsee polkemaan Nauvoon saakka pyörätietä pitkin. Satamasta vajaan kuuden kilometrin päässä sijaitsee Oaktree -kahvila, jonne poikettiin smoothielle. Raju sadekuuro yllätti niin että piti paeta sisätiloihin. Vettä tuli muutamassa minuutissa sellaisella voimalla, että asvaltilla vesi vaahtosi. Kuuro loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja matka jatkui Nauvon keskustaan. Köpmansin idyllisessä puutarhassa oli mukava nautiskella munkkikahveista. Nauvon keskiaikaiselta kirkolta saatiin taas leima passiin sekä kuva kivisteelestä, jossa oli lukema 1130. Matkaa oli taitettu 70 km.
Jäljellä oli viimeinen reilun 20 kilometrin etappi. Matka eteni juohevasti ja selän takana uhkaavasti tummeneva taivaanranta siivitti entistä kovempaan vauhtiin. Sade ei lopulta saavuttanut meitä ennen kuin olimme majapaikassa Korppoossa. Illalla vielä ennen pehkuihin vetäytymistä tehtiin pieniä huoltotoimenpiteitä niin polkijoille kuin kalustollekin. Varsinainen pyhiinvaellus kulkee Korppoon kirkon kautta, mutta suihku ja iltapala olivat leimaa houkuttelevammat.
Korppoo - Kökar
Majapaikkamme Solvillan sijaitsi lähellä Galtbyn satamaa, mutta silti hitaan käynnistymisen takia aamulla meinasi pukata kiire klo 9.30 lähtevälle lautalle. Lauttamatka kestää kolme tuntia, mutta aika kului yllättävän nopeasti maisemia ihaillessa. Lautan ravintolasta saa monenlaista ruokaa ja juomaa. Lautalta poljettiin suoraan kirkolle, jonne vievän tien loppuosa on soratietä. Pyhälle Annalle omistettu kivikirkko on vuodelta 1784 ja sijaitsee upealla paikalla aivan meren rannassa. Ykkösnähtävyys oli kirkon vieressä sijaitsevat keskiaikaisen frasiskaaniluostarin rauniot 1400-luvun lopulta. Leimasinta ei kuitenkaan löytynyt mistään, ei rakennusten sisältä eikä ulkopuolelta.
Kello oli jo niin paljon, että oli aika saada murua rinnan alle. Brudhällin hotellin ravintolan ulkoterassilla popsittiin eittämättä kesän parhaat pizzat Suomessa. Koska kirkolta ei saatu leimaa, pyydettiin hotellin oma leima passiin. Eräs paikallinen rouva huomasi touhumme ja selitti ruotsiksi, että leimasin on kirkon tuntumassa sijaitsevan punaisen tuvan ulkoseinässä. Päätettiin hakea leima aamulla matkalla Sottungan lauttaan.
Vatsat täynnä poljimme rauhallisesti Klobbarsiin, josta olimme varanneet huoneen. Matkaa Brudhällista majapaikkaan oli reilu 7 km. Kamat huoneeseen ja sitten uimaan. Into kuitenkin hyytyi nopsaan, kun paljastui, että vesi uimalaiturin ympärillä oli levän peitossa. Oli pakko turvautua sisäiseen viilennykseen. Ei kun pyörän selkään ja nokka kohti reilun kolmen kilometriin päässä sijaitsevaa Havspaviljongea. Kuumassa illassa paikallinen kylmä juoma teki eetvarttia.
Yö oli yhtä tuskaa kuumuuden ja huoneen huonon ilmanlaadun takia. Tuulettimena oli vain yksi ikkuna, jota sitäkään ei saanut kunnolla auki. Saaristossa valtaosa on B&B -tyyppisiä majoituksia, joissa on oma huone mutta suihkut ja vessat ovat yhteiskäytössä. Ilmastointia ei yleensä ole. Huoneessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta helle teki siitä pätsin. Onneksi unta sai edes silmällisen, sillä edessä oli pitkä päivä pyörän selässä. Aamiainen oli täyttävä: puuroa, jogurttia, leipää, juustoa, leikkeitä, kananmunia sekä tietenkin Kallen kaviaaria.
Kökar - Sottunga - Föglö
Sottungan lautta lähti vasta klo 12.30, joten ehdittiin hyvin käydä uudestaan kirkolla hakemassa leima passiin ja myös kahvilla Karlby Caféssa. Lauttamatka kesti hieman yli tunnin. Sottungan satamassa on ravintola Salteriet, josta saa evästä isompaankin nälkään. Me kuitenkin suuntasimme suoraan ravintolan viereiseen opastustupaan, josta saatiin leima passiin. Föglön-lautan lähtöön oli pari tuntia, joten aikaa oli piipahtaa Sottungan kaupalla jätskeillä. Andelshandelin pihalla oli tukku muitakin pyöräilijöitä välipalalla. Muuten kylällä oli aika hiljaista. Sottunga on asukasluvultaan Suomen pieni kunta. Kuntaliiton tämän vuoden tilastojen mukaan Sottungassa on 101 asukasta. Paluumatkalla vierailtiin kirkossa. Söpö pieni vuonna 1730 rakennettu puukirkko sijaitsee parinsadan metrin päässä satamasta.
Varsinainen pyhiinvaellusreitti jatkaa Föglön satamasta Överöstä Långnäsiin, mutta me suuntasimme kunnan keskukseen, Degerbyhyn, jonne Överöstä on matkaa 17 km. Matkalla on lossi. Degerbyssä meillä oli varattuna huone Enighetenin kestikievarista, joka sijaitsee idyllisellä paikalla aivan meren rannassa. Pyöräilyn jälkeen olikin mukava pulahtaa mereen vilvoittelemaan ja sen jälkeen nauttia suussa sulavat ahvenfileet kievarin terassilla. Kyytipoikana tietysti paikallista olutta. Enighetenin nykyiset rakennukset ovat 1700-luvulta, mutta paikalla on ollut kestikievari jo 1600-luvulla. Majoituimme kahden hengen huoneessa Tinghusetissä. Rakennuksen nimi ei ole sattumaa, vaan Enigheten on aikoinaan toiminut myös käräjäpaikkana. Tinghusetin huoneiden lisäksi alueelta löytyy myös aittoja, joissa voi majoittua. Vessat ja suihkut ovat erillisessä rakennuksessa.
 |
| Kökarin kirkko |
 |
| Neljän juuston pizza Brudhällin terassilla |
 |
| Sottungan satamaan johtava tie |
 |
| Muinaismuisto Föglössä |
 |
| Evästauko Lemböten kappelilla |
 |
| Perillä Jomalan kirkolla. |
Svinö - Lumparland - Lemland - Lemböte - Jomala
Maukkaan aamiaisen jälkeen aamuverryttelynä ennen lautan lähtöä käväistiin Föglön keskiaikaisella kirkolla. Nykyisestä kirkosta vain keskitorni ja runkohuoneen länsiosa ovat keskiajalta. Kirkko on pyhitetty Maria Magdalenalle.
Svinön satamasta hurautettiin vajaan 7 km:n päässä sijaitsevalle Lumparlandin kirkolle, jossa pyhiinvaelluspassimme joutuivat pettymään. Kirkon opas pahoitteli syvästi, ettei leimasinta ollut, koska se oli korjattavana. Lumparlandin kirkon vieressä on Klemetsbyn uimaranta, josta löytyvät myös pukuhuoneet ja wc. Tällä kertaa ei jääty pulikoimaan, vaan suunnattiin kohti Lemlandin kirkkoa, jonne ehdittiin juuri ja juuri ennen sen sulkeutumista (klo 14). Lemlandin kivikirkko on Suomen vanhimpia, sen perustukset on muurattu jo 1200-luvun lopulla. Kirkko on omistettu pyhälle Birgitalle. Kirkosta löytyy paljon kesaikaista esineistöä, mm. alttarikaappi ja puuveistoksia. Leimasin löytyy kirkon ulkopuolelta kuten pitääkin. Seuraavana vuorossa oli Lemböten kappeli. Kappelille johtavan tien viimeiset 800 metriä on hiekkatietä, tai pikemminkin kärrypolkua, jota ei saa ajaa autolla eikä oikeastaan pyörälläkään. Viimeiset 100 metriä täytyy kivuta jalan. Pyhälle Olaville pyhitetty kappeli sijaitsee keskellä metsää. Keskijalla se toimi merenkulkijoiden kappelina Ruotsin ja Suomen välisen purjehdusreitin varrella. Kappelin kupeessa pidettiin ruokatauko: tonnikalaa purkista sekä geeliä ja patukoita, jotka huuhdeltiin alas elektrolyyttijuomalla. Lähes kaikkialla kiusaksi asti riittäneitä paarmoja oli hämmästyttävän vähän. Ehkä paarmaatkaan eivät löytäneet näin syvään korpeen.
Varsinaisen pyhiinvaelluksemme päätepiste oli Jomalan pyhän Olavin kirkko, joka on Suomen vanhin kivinen pitäjänkirkko. Kirkkosalin kalkkimaalaukset ovat 1200-luvulta. Kirkon portilla on vastaavanlainen kivisteele kuin Turun tuomiokirkolla ja Nauvon kirkolla. Steeleen on kaiverrettu 914 km. Matkaa oli kertynyt siis yhteensä 286 km.
Jomalan kirkolta poljettiin Maarianhaminaan. Majoitus oli varattu Overnäsgardenista, joka sijaitsee mukavalla paikalla aivan veden äärellä. Hypättiin melkein suoraan satulasta veteen. Huone oli ikävästi aivan sisääntulo-oven vieressä. Kuumuuden takia ikkunaa oli pakko pitää auki läpi yön. Yölliset kulkijat ja tupakansavu typistivät unet lyhyiksi. Aamiainen oli vallan mainio. Ennen lähtöä nautittiin vielä jätskit pienvenesatamassa. Sitten hyvissä ajoin tsekattiin itsemme ja pyörät laivaan. Viking Gracen buffet-pöytä odotti jo nälkäisiä pyöräilijöitä.
Kommentit
Lähetä kommentti