Maastopyörällä Aurinkorannikolla - Fuengirola-Mijas

 

Vuosi sitten ei ollut tietoakaan koronasta, kun vietimme joulua edeltävän viikon Aurinkorannikolla. Päätimme tutustua Fuengirolan lähiympäristöön tällä kertaa maastopyörillä. Varasimme jo kotimaassa netitse Trek X-caliber 8-pyörät Terral Bike Rental -pyörävuokraamosta. Liike sijaitsee Fuengirolan satamassa. Kun sovittuna aamuna menimme noutamaan pyöriä, kaikki oli valmiina. Palvelu oli kaikin puolin laadukasta ja oikein ystävällistä. Saimme hyviä reittivinkkejä, meitä mm. kehotettiin välttämään suoraa Mijakseen johtavaa A-387 tietä sen vilkkaan liikenteen takia.

Lähdimme huristelemaan Trekeillä Puerto Deportivosta rantatietä itään päin. Jos jonkilaista kulkuneuvoa oli liikenteessä sen verran, että halusimme päästä mahdollisimman pian väljemmille vesille. Los Bolichesin kohdalla käännyimme pian sisämaahan päin ja suuntasimme Avenue de Finlandiaa pitkin suomalaisille tuttuun Los Pacosin kylään. Tie alkoi nousta. Harhailimme hieman asuntolueilla ennen kuin löysimme oikean reitin Calle Infanta Doña Elenalta Camino de Corralejosille. Samalle hiekkatielle pääsee Avenue Los Pacosilta, vasemmalle kaartuvan mutkan kohdalla jossa Avenue muuttuu Calle Teresa de Calcutaksi, kun vaan pötkii polvenkorkuisen kiviaidan yli suoraan vievälle polulle. Hiekkatielle päästyämme ei muusta liikenteestä ollut riesaa. Nousumetrejä karttui tiuhaan tahtiin. Aika ajoin oli jyrkempää mäkeä, hetkittäin tasamaatakin. Kavutessamme ylöspäin ohitimme greippipuita. Muita pyöräilijöitä ei näkynyt, mutta Malagan moottoritien ylittämisen jälkeen vastaan tuli jokunen ratsastaja.

Yhtäkkiä tie päättyi aitaan. Kartan ja oman näköhavainnon mukaan tie jatkui suoraan mutta nyt siinä olikin ranchi ja tie oli jäänyt sen sisäpuolelle. Kiersimme aidan viertä tovin ennen kuin yhytimme uudelleen reitin. Nyt eteemme avautui salskeiden sypressien reunustamia kujia.

 

Etenimme Arroyo de las Presasin vasenta puolta, jossa risteilee useampikin tie tai polku mutta lopulta ne yhdistyvät yhdeksi tieksi, joka ylittää puron. Vajaa kilometri arroyon ylittämisen jälkeen vastaan tuli jyrkkä kohta. Tiellä oli niin paljon irtosoraa, että takapyörä suti melkein tyhjää. Tien reunassa oli onneksi betoninen vesikouru, siinä pito oli hyvä. Pian pahin jyrkkyys helpotti ja saavuimme Mijakseen johtavalle asvalttitielle (A-386). Nousu jatkui edelleen, mutta pikipinnalla meno tuntui vaivattomalta. Arroyo Don Pedron kohdalla tie tekee lähes 180 asteen mutkan, josta lähtee tie mastomäelle (Mirador Antena Benalmádena). Matkaa mastolle on n. 5 km, nousun keskijyrkkyys n. 10% (max. yli 14%). Ajattelimme säästää sen seuraavaan kertaan. Täältä löytyy hyviä ja haastavia reittejä mäistä tykkäävälle maantiepyöräilijällekin.

Suunnilleen kilometri ennen Mijasin kylää ylämäki taittui alamäeksi ja laskettelimme kylän keskustaan. Cafeteria Jaimen terassilla nautimme kahvit ja paikalliset kampaviinerit. Suomessa ei ollut juuri syksyllä aurinkoa näkynyt, joten valo ja lämpö tekivät eetvarttia. Idyllinen Mijas Pueblo sijaitsee vuorenrinteellä, 428 metrin korkeudella merenpinnasta. Se on Mijasin kunnan historiallinen keskus ja yksi Andalusian alueen traditionaalisista ”valkoisista kylistä”.

Mijas Pueblo (Kuva: Wikimedia Commons)

Kahvit huiviin ja ei kun pyörän selkään! Lähdimme samaa tietä takaisin ja jatkoimme tietä nro A-386 alas kohti Benalmádenaa. Benalmádenan Stupalla kävimme ihastelemassa itämaista arkkitehtuuria sekä upeita maisemia. Kiepsautimme Benalmádena Pueblon kautta ja lähdimme laskeutumaan rantaan, tie oli aika jyrkkä ja paikoin kapea. Kylteissä autoilijoita muistuteltiinkin pitämään 1,5 metrin välimatkan pyöräilijöihin. Näitä kylttejä kaipaisi myös Suomen teiden varsille. Autoilijat suhtautuivat hyvin ymmärtäväisesti pyöräilijöihin ja jaksoivat odottaa sopivaa ohituspaikkaa. Tien varrelle osuu yksi Benalmádenan suosituimmista nähtävyyksistä, Castillo de Colomares. Linna näyttää vanhalta mutta on rakennettu 1987 Kristoffer Kolumbuksen ja tämän Amerikan-valloituksen kunniaksi.

Castillo de Colomares

Näkymä Stupalta Fuengirolan suuntaan

Rantaan päästyämme ajelimme rantatietä pitkin Fuengirolaan saakka. Pian alkoi kukkulan laella siintää tuttu härkäsiluetti. Matkalla katsastimme roomalaisaikaisen monumentin Paseo Maritimolla. Tässä kohtaa oli tarjolla paljon mainostettu pyörätie, joka tosin on vain nakkimakkaran mittainen. Pyörien palauttamisen jälkeen hakeuduimme ruokapöytään täyttämään matkalla kertynyttä 1500 kalorin vajetta. Illalla suoritimme vielä pienen palauttavan harjoituksen marssimalla Miramarin ostoskeskukseen nauttimaan café con lechet.

Reitin pituus 30km, nousumetrit 530m