Pyöräillen Gozon saarella

 

Tämän vuoden ensimmäinen matka suuntautui Maltalle. Matkaan lähdettiin jo viime vuoden puolella ja pääsimme saarelle viettämään uutta vuotta. Säät suosivat koko matkan ajan, aurinko paistoi ja reilu 20 asteen lämpö helli Suomen talven kylmettämiä luita. Kävi hyvä tuuri, sillä talvisaikaan Maltalla sää voi olla hyvinkin epävakainen. Pyöräilykulttuuri on Maltalla vielä lapsenkengissä. Koko viikon aikana nähtiin vain pari pyöräilijää, ja nekin olivat aktiiviharrastajia. Autoliikenne on todella vilkasta, ja kesäaikaan autojen määrä vielä moninkertaistuu. Tiet ovat kapeita ja paikoin luvattoman huonossa kunnossa. Pikkukylissä ja maaseudulla pyöräily onnistuu paremmin. Maltalta kuitenkin löytyy kaupunkipyöriä, pyöräasemia näkyi mm. Sliemassa siellä täällä, ei tosin kovin tiheässä. Jotkin kaupunkipyöristä vaikuttivat parhaat päivänsä nähneiltä. VisitMalta -sivustolla esitellään muutama suositeltava pyöräreitti. Mainittakoon myös, että Visit Malta on yksi italialaisen ammattilaispyöräilytallin Eolo-Kometan sponsori. Talli on ollut Maltalla ollut useampaan otteeseen myös harjoitusleireillä. Maltalla on siis kova yritys nousta pyöräilymaaksi, mikä on ilahduttavaa. Toivotaan, että pyöräilyyn satsataan ja se saa suosiota, sillä paikkana saari on oivallinen pyöräilyyn: maisemat ovat upeita ja saarella on paljon kiinnostavia kohteita. 

Koska pyöräily Maltalla vaikutti vähän haasteelliselta, päätettiin lähteä fillaroimaan viereiselle Gozon saarelle. Lähteiden perusteella saarella liikenne oli rauhallisempaa, mukavampaa ja turvallisempaa pyöräilijöille. Gozolle pääsee lautalla kätevästi ja matkalla saa nauttia upeista merimaisemista. 

 

Lautalla Gozolle. Matkan varrelle jää Cominon saari.

Maaseututie matkalla Xaghraan

Tie oli paikoin mutavelliä

Gigantijan temppelialue

Pyörät varattiin Mgarrin satamassa sijaitsevasta Tourist Services-liikkeestä. Homma ei käynytkään niin vaivattomasti kuin olin kuvitellut. Sähköposteja sai laittaa useampiakin että asia saatiin kuntoon. Liikkeessä ei tainnut lopulta olla tietoa meidän varauksestamme, mutta pääasia että pyörät saatiin. Tallikaveri otti sähköpyörän ja minä maastopyörän. Henkilökunta päivitteli, kuinka joku lähtee tavallisella mankelilla. Gozolla nimittäin korkeuseroja riittää, mikä kävi selväksi heti satamasta lähdettäessä. Tallikaveri paineli menojaan, meikäläinen paarusti perässä. Asvaltti oli erittäin hyväkuntoinen tässä vaiheessa. Menoa hidasti osaltaan pyöräni kunto, fillaria ei ollut ihan äskettäin huollettu, pari pisaraa rasvaa ketjuihin olisi jo auttanut kummasti. Aluksi tuntui oudolta polkea ns. väärää puolta, mutta vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui nopeasti.

Noudatimme vuokraamon suosittelemaa reittiä, joka kiersi saaren vastapäivään. Satamasta kivuttiin parin kilometrin päässä sijaitsevan Ghajnsielemin kylään. Kirkon kupeessa sijaitsevassa kahvilassa siemaistiin kahvit, jotka eivät olleet hinnalla pilattu: kaksi kahvia ja parit perinteiset pastizzit maksoivat yhteenä 2,60 euroa. Kahvitauon jälkeen ensimmäinen kohde oli Xaghra. Suurimman osan matkaa saimme ajella rauhassa peltojen välissä kulkevaa hiekkatietä. Paikoin tie oli sateen takia muuttunut sellaiseksi velliksi, että sai polkea kieli keskellä suuta, ettei joutuisi mutakylpyyn. Xaghrassa tutustuimme Gigantijan neoliittisen ajan temppelialueeseen, joka oli isompi mutta ei ihan yhtä vaikuttava kuin Maltalla oleva Tarxienin temppelialue. Megaliittiisiä temppeleitä löytyy Maltalta muualtakin ja ne kaikki yhdessä muodostavat Unescon maailmanperintökohteen.

 

Kalypson luola oli hyvin merkitty

 

 

Kalypson putiikki oli kiinni

Kalypson luolalta oli upeat näkymät

 

Matka jatkui muinaisteemalla, sillä seuraava kohde oli Kalypson luola. Yhden tarinan mukaan Gozo oli Homeroksen Odysseia-eepoksessa mainittu Ogygian saari, jossa nymfi Kalypso piti Odysseusta vankinaan seitsemän vuoden ajan. Lopulta Zeus lähetti Hermeen kertomaan Kalypsolle, että oli aika päästää Odysseus jatkamaan matkaan kohti kotisaartaan Ithakaa. Odysseian viidennessä laulussa kuvaillaan Kalypson luolaa, jonne tällä kertaa ei päässyt. "Suortuvakauno Kalypso" oli laittanut reikeliin luolan lähellä sijaitsevan putiikkinsakin. Kalliolta on hienot näkymät merelle ja läheiselle rantahietikolle, jossa Odysseus ikävöi puolisoaan Penelopeiaa.

Ehkä loppujen lopuksi olikin onni, että Kalypson luola jäi näkemättä. Mitä jos "kave sorja Kalypso" olisi lumonnut meidätkin ja olisi jääty sinne ties kuinka kauaksi? Hyvillä mielin jatkettiin matkaa kohti saaren pohjoisrannikkoa. Vatsa alkoi kurnia juuri sopivasti, kun laskettelimme Marsalfornin kylään. Meren äärellä nautittiin lounaaksi pyöräilijän perusravintoa, pastaa. Marsalfornista länteen sijaitsevat noin 350 vuotta vanhat suola-altaat, joiden tilkkutäkkimäinen kokonaisuus on näkemisen arvoinen. Paikallisille altaat ovat myös edelleen tärkeä elinkeino. Allasalue on laaja, se jatkuu noin 3 km. Altaissa suolaa saadaaan haihduttamalla vesi merivedestä. Tekniikka oli käytössä jo antiikin aikana.

 

 

 

Tankkaus Marsalfornin kylässä

 

Suola-altaita

 

Suola-altaiden jälkeen jatkettiin matkaa Wied-il Ghasrin rotkolle. Kuivuuden takia vettä rotkossa oli todella vähän, mutta näkymät olivat hienot. Halutessaan polkua pitkin pääsee rotkon pohjalle saakka ja voi käydä pulahtamassa vilvoittavassa meressä. Pyörävuokraamon suosittelema reitti olisi johdattanut vielä Ta' Pinun kansallispyhäkölle, joka on Gozon tunnetuin nähtävyys. Aurinko alkoi kuitenkin uhkaavasti laskea, joten ei auttanut kuin ottaa nokka kohti sisämaata ja Gozon pääkaupunkia, joka on nimetty Englannin kuningatar Victorian mukaan. Nousu rannasta Iz-Zebbugin kylään oli kenties yksi elämäni rajuimpia. Matkaa ei kylän kirkolle ollut kuin 1,5 km, mutta ensimmäiset 500 metriä oli pystysuoraa seinää tai siltä se ainakin tuntui. Menoa haittasi myös betonista valettu karhea tien pinta. Tallikaveri paineli sähköpyörällään kummemmin hengästymättä. Meikäläisellä oli kaikki pelissä, pyöräkin natisi liitoksissaan. Tiukan rypistyksen jälkeen alkoi leppoisa laskuosuus. Victorian tai maltalaisittain Rabatin kaupungin linnoitus sijaitsee kukkulalla ja on upeannäköinen etenkin ilmakuvista. Linnoitus on myöhäiskeskiajalta, mutta kukkulalla on ollut asutusta jo neoliittiselta ajalta saakka. Victorian läpiajo oli melkoinen koettelemus ruuhkaisen liikenteen takia. Loppumatka satamaan poljettiin samaa reittiä kuin tullessa. 

 

 

Wied-il Ghasrin rotkossa voi käydä pulahtamassa

Raateleva nousu rannalta ylös Iz-Zebbugin kylään

Mies ja pyörä tiukilla

Victorian linnoitus

Yhteysalus saapuu Gozon satamaan noutamaan väsyneet pyöräilijät

Perille päästyämme ilta jo hämärsi ja pyörävuokraamokin oli jo pistänyt pillit pussiin siltä päivältä. Pyörät lukkoon ja avaimet postilaatikkoon. Vaikka toimimme kuten oli neuvottu, hieman arvelutti jättää pyörät yöksi ulkosalle. Lautalle noustessa pimeys oli jo laskeutunut ja kannella saatiin ihailla kirkkaana mollottavaa täysikuuta.