Suomalaisen pyöräilyn pioneereja: Kalle Kajanderin pyörämatka Italiaan

 

Edellisessä postauksessa kerroin suomalaisen kirjailijan Kalle Kajanderin pyörämatkasta Hausjärveltä Pariisiin vuonna 1889. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, 1897, Kajander teki uuden pyöräreissun Italiaan, josta hän kirjoitti matkakertomuksen "Kirjeitä polkupyörältä" Uuteen Suomettareen. Tarina eteni sitä mukaa kuin matkakin ja lehti julkaisi sen osissa parin viikon viiveellä. Kajanderin matkakertomus sisältyy teokseen "Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista". Teoksen on toimittanut Mikko Kylliäinen ja kustantanut Hausjärvi-seura. Jutun kuvituksena olen käyttänyt itse ottamiani kuvia Firenzestä.

Hangosta Kööpenhaminan kautta Saksaan

Kajander lähti matkaan keväällä 1897, samana vuonna kun perustettiin Suomen Syklistiliitto. Tällä kertaa Kajander ei ollut liikkellä yksin vaan seuranaan hänellä oli kirjailija Juhani Aho. Kajander ei, syystä tai toisesta, mainitse Ahoa nimeltä vaan puhuu tästä vain "kumppanina".  Kajander oli tehnyt pari vuotta aiemmin pyöräreissun Ahon kanssa Suomessa ja tämän jälkeen he olivat alkaneet suunnitella yhteistä matkaa Eurooppaan.

Kajander ja Aho puksuttivat junalla Hausjärveltä Hankoon, jossa he nousivat jäänmurtajan kyytiin ja seilasivat Kööpenhaminaan. Aholla oli oma pyörä mukana, mutta Kajander päätti ostaa tuliterän kulkupelin Saksasta, Bielefeldin kaupungissa sijaitsevasta Dürkoppin pyörätehtaasta. Kaupunki sijaitsee Teutoburgin metsän laidalla. Teutoburg tunnetaan parhaiten vuonna 9 jaa. siellä käydystä taistelusta, jossa roomalaisjoukot kärsivät suuren ja nöyryyttävän tappion germaaniheimoille. Bielefeldiin Kajander meni junalla, Aho jäi Kööpenhaminaan tapaamaan kirjailijatuttaviaan mutta tuli myöhemmin junalla Kölniin, jossa he nousivat pyörän selkään ja suuntasivat kohti Bonnia.

Tiet erkanevat Saksassa

Kajander oli tehnyt vuoden 1889 reissunsa Pariisiin isopyörällä, mutta nyt hänellä oli modernimpi, ketjuvetoinen, nykypyörän kaltainen fillari. Kyseessä oli nykytermein ilmaistuna "fiksi", jossa polkimet pyörivät aina kun takarengas pyörii. Kajanderin mukaan ero isopyörään oli huima: "Kun sitä mielessäni nyt kuvittelen, tuntuu aivan siltä, niinkuin silloin olisin istunut ardennihevosen tai kameelin selässä, kun sitä vastoin nyt laskettelen sujuvasti ja huolettomasti niin kuin meidän maan parhaalla, sirolla ja keveällä juoksijalla."

Kajander ja Aho seurailivat Reinjokea. Kajander teki tarkkoja havaintoja Saksan maataloudesta. Hän kuvailee yksityiskohtaisesti aurojen ja vetojuhtien käyttöä, peltomaan hintoja jne. Kiinnostava huomio on, että Kajanderin mukaan Saksassa on "niin paljon kieltotauluja, ette'ei lopulta tiedä mitä saa tehdä, mitä jättää tekemättä."

Mainzissa Kajanderin ja Ahon tiet erkanivat. Aho oli rasittunut vastatuulesta ja päätti lähteä junalla Pariisiin. Kajanderilla oli tarkoitus polkea Alppien yli Italiaan, mutta sade teki soratiet ajokelvottomiksi. Tiet olivat Kajanderin mukaan kuin "vehnätaikinaa", jonka "alla on kova, liukas pohja". Hän kuitenkin taituroi huonossa kelissä ehjin nahoin Sveitsin Baseliin. Lopulta hän joutui turvautumaan junakyytiin.

Sveitsistä Italiaan

Kajander ylitti Alpit junalla Gotthardin rataa pitkin, joka kulki tunnelissa Gotthardin solan läpi. Kajanderin kuvaus höyryveturin matkasta tunnelissa on eloisa ja pelottavakin, ainakin ahtaanpaikan kammoiselle. Bellinzonan kaupungista Kajanderin matka jatkui taas pyörän selässä. Kajander kehui jälleen ratsuaan: "Koneeni kulkee vankasti ja leveästi, kestäen pienellä rasva-annoksella nurkumatta kaikki matkan vaivat".  

Chiasson kohdalla Kajander ylitti Italian rajan ja joutui maksamaan tullia pyörästä, mikä närkästytti häntä. Rajan ylityksen jälkeen näky oli kuin Danten Helvetistä. Tienposket olivat täynnä kerjäläisiä, rampoja, sokeita jne. Kajanderille Italiaan tulo oli kaiken kaikkiaan jonkinlainen kulttuurishokki ja hän löysi maasta jos jonkinlaista epäkohtaa. Kajander mainitsee, ettei osaa italiaa, mutta hyödynsi latinan ja ranskan kielen taitojaan. 

Comosta Kajander polkee Milanon ja Parman kautta Bolognaan. Kajanderin jalat puutuvat välillä, "eikä oikein mielellään pysyisi pyörän kammissa". Osasyynä väsähtämiseen voi tosin olla matkan varrella nautitut viiniannokset. Kajander oppii lopulta laimentamaan viiniä vedellä, sillä hänen mukaansa pelkkää vettä ei pidä juoda, koska siitä voi saada minkä tahansa taudin.

Firenze ja Riviera

Bolognasta matka jatkui Firenzeen, jossa Kajander ihasteli renessanssin arkkitehtuuria ja taidetta mutta moitti nykyitalialaisia siitä että nämä eivät osaa arvostaa sitä: "Nykyinen italialainen on jo aikansa elänyt ja melkein väsähtynyt korkeammissa henkisissä pyrinnöissä, mutta jos joku muotikauppias panee uutta ikkunaansa näytteille, niin tapellen ja hosuten pyrkii sitä jokainen näkemään". 

 

Firenze (kuva Piazzale Michelangelolta)

 

Palazzo Vecchio

Duomo kellotorneineen. Etualalla kastekappeli.

 

 

Ponte Vecchio

Firenzessä hän tapasi myös suomalaisia taiteilijoita. Tuohon aikaan siellä oleskelivat mm. Elin Danielsson, Pekka Halonen sekä Kajanderin pitkäaikainen ystävä Eero Järnefelt. Firenzestä hän ei polkenut etelämmäksi, vaikka "hevonen kyllä jaksaisi", sillä sää oli jo käymässä tukalan kuumaksi. Hän suuntasikin Pisan kautta Tyrrhenanmeren rannalle Viareggioon. Rantaa pitkin hän polki La Speziaan ja Portofinoon saakka, ja pulahti vilvoittelemaan Välimeressä. Kajander ylistää Rivieraa ja surkuttelee, kun joutuu lähtemään kotimatkalle. Paluumatka suuntautui Gardajärvelle ja siitä Tiroliin. Noustessaan Brenner-solaa kohti hänet yllätti lumisade ja hän oli omien sanojensa mukaan vaarassa jäätyä. Kuten kaikki Alpeilla polkeneet tietävät, sää voi vuoristossa muuttua hetkessä, äkkiarvaamatta. Ylipäätään Kajanderin tuntemukset siitä, miten huonolla säällä pyöräily tuntuu järjettömältä mutta hienolla säällä vastoinkäymiset unohtuvat ja meno maistuu, ovat hyvin samastuttavia. 

Loppuun on paikallaan siteerata Kajanderin pyörämatkakertomuksen tuoreilta tuntuvia alkusanoja, jotka sopivat vastuullista liikkumista korostavaan nykyaikaan kuin nenä päähän: "Nykyään on polkupyörän aikaukausi, tuon keveän, siron ja nopean rautahevosen aikaukausi, eikä se enään ole mies eikä mikään, kellä ei ole pyörää."

Kajanderin reitti:

Suomi:

Hausjärvi - Hanko

Tanska - Saksa:

Kööpenhamina - Bielefeld - Köln - Bonn - Oberwinter -Rheinfels - Mainz -  Freiburg

Sveitsi:

Basel - Wassen - Göschenen - Bellinzona - Chiasso

Italia:

Milano - Parma - Bologna - Firenze - Pisa - Viareggio - Spezia - Santa Margherita - Portofino

 

Lähde:

Kajander, Kalle. Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista (toim. Mikko Kylliäinen). Hausjärvi-seura ry. 2008.