Paris-Roubaix'n suurklassikon maisemissa, osa 2: Arenbergin metsä

 

 

Edellisessä postauksessani kerroin vierailusta Roubaix'n velodromilla, jonne Paris-Roubaix -kisa huipentuu. Seuraavaksi suunnattiin lempinimellä "Pohjoinen helvetti" tunnetun klassikkokisan pahamaineisimmalle mukulakiviosuudelle Arenbergin metsään. Trouée d'Arenberg kuvaa paremmin kohdettaan, sillä ranskan trouée tarkoittaa metsässä olevaa aukkoa tai käytävää. Ympärillä olevan metsän nimi on virallisesti La forêt de Raismes-Saint-Amand Wallers. Nimi Arenberg tulee Arenbergin herttua Auguste Louis Albéríc d'Arenbergista (1837-1924), jonka mukaan alueella sijaitseva hiilikaivos Compagnie des Mines d'Anzin sai nimekseen Arenberg Fosse.

 

Trouée d'Arenberg

 

Halusimme kokea mukulakivet pyörän selästä. Pyörän löytäminen oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Sitkeän nettiselailun jälkeen löydettiin paikka nimeltä Port Fluvial de la Porte Hainaut, jossa kenties jonkinlaisia pyöriä olisi tarjolla. Koska paikan nettisivut eivät olleet tältä osin kovin informatiiviset, varmistin asian vielä ottamalla yhteyttä Porte de Hainautin turistitoimistoon. Sittemmin nettisivuja on päivitetty selkeämmiksi. Port Fluvial eli jokisatama sijaitsee Saint Amandes Les Eaux'n kaupungin liepeillä, La Scarpe -joen partaalla. Sieltä voi vuokrata mm. kanootteja, veneitä ja sup-lautoja sekä tietysti polkupyöriä! 

Saimme aivan tuliterät hybridit, pyöräilijöitä ei siis liene ollut tungokseksi asti. Päivävuokra oli vain 15 euroa, ja samaan hintaan kuului kypärä. Passi piti jättää pantiksi, mikä on ihan normaali käytäntö mutta aina se hieman arveluttaa. Matkaevääksi ostimme läheisestä kaupasta täytetyt patongit.

Reitti kulki joen vartta, vanhan junaradan viertä. Vaikka pusikko suojasi suoralta aurigon paahteelta, ilma oli niin julmetun kuuma, että muutaman polkaisun jälkeen ei auttanut kuin riisua pyörävuokraamolta saatu heijastinliivi, vaikka henkilökunta sanoikin sen olevan pakollinen. Heinittynyt polku oli aivan täynnä lasinsiruja ynnä muuta roskaa. Hybridi suoritui kelvollisesti, vaikka maastopyörä olisi ollut tällä osuudella omiaan.

 

Pieni evästauko matkalla.

 

Tie on melkoista louhikkoa

Leveillä renkaillakin mukulakivet täristivät vimmatusti

Jean Stablinskin muistomerkki

Hasnonin kylästä alkoi asvalttiosuus, eikä aikaakaan kun oltiin määränpäässä. Mukulakiviosuus oli suljettu autoilta puomeilla molemmista päistä, mutta kävellen ja pyörällä sinne sai mennä. Arenbergin metsän mukulakivitie on pituudeltaan 2,4 km ja viralliselta nimeltään Drève des Boules d'Herin. Alueen läpi, mukulakivitien reunassa kulkee myös hiekkapolku, jota pitkin pääsee kävelemään ja pyöräilemään. Paris-Roubaix-kisassa tie on aidattu mellakka-aidoilla eivätkä ammattilaiskuskit pääse polulle, vaikka varmasti mieli tekisi.

Ei muuta kun kiville rynkyttämään! Leveistä renkaista huolimatta meno oli todella pomppuista ja huteran tuntuista. Turun tuomiokirkon edustan mukulakivet tuntuvat tähän verrattuna formularadalta. Kivien välissä oli valtavat raot, ja niistä kasvoi heinää, kivet olivat ihan eri tasossa toisiinsa nähden. Tie oli kupera ja vietti reunoille. Mitä hiljempaa ajoi, sen pahemmalta tuntui. Juuri tästä syystä ammattilaiset tykittävät näillä osuuksilla mahdollisimman kovaa. Siitä huolimatta tuntuu uskomattomalta, että he pystyvät ajamaan tällaisessa kivikossa maantiepyörillä - ja sateen sattuessa sateella! Helteinen, hautova ilma teki metsäkäytävästä tulikuuman pätsin, mittari näytti +35. Poljettuani tämän lyhyen pätkän olin aivan puhki.

Urakan jälkeen vetäydyttiin mukulakiviosuuden alkupäässä sijaitsevan Jean Stablinskin (1932 - 2007) monumentin varjoon vilvoittelemaan ja syömään patonkia. Stablinski oli menestynyt pyöräilijä, jonka ehdotuksesta Arenbergin metsäosuus otettiin osaksi Paris-Roubaix'ta. Ranskalainen tunsi alueen hyvin, sillä hän oli syntynyt vähän Arenbergin pohjoispuolella sijaitsevassa kylässä nimeltä Thun-Saint-Amand. Lisäksi ennen pyöräilyuraansa hän työskenteli läheisillä Arenbergin kaivoksilla. Hän totesikin osuvasti: "Minä olen ainoa, joka on kävellyt mukulakivitien alla ja ajanut kilpaa sen päällä." Trouée d'Arenberg oli ensi kertaa mukana Paris-Roubaix'ssa vuonna 1968. Arenberg Fosse -hiilikaivos sijaitsee aivan Arenbergin metsäosuuden alkupäässä. Kaivos lopetti toimintansa 1989 ja vuonna 2012 siitä tuli Unescon maailmanperintökohde.

 

Hiilikaivoksen rakennuksia

Ainutkertainen kokemus

Kisatunnelmaa (Kuva: Jack Thurston. Wikimedia Commons)

Lounastauon jälkeen hypättiin taas satulaan ja jyskytettiin mukulakiviosuus kaivokselta päin toiseen suuntaan eli niin kuin se ajetaan Paris-Roubaix'ssa. Kisassa Arenbergin metsä tulee yleensä n. 100 km ennen maalia. Siinä ei voi voittaa kisaa, mutta menettää voi, ja moni menettääkin, koska se on niin vaikea. Se tekee siitä niin pahamaineisen. Alkupuolisko on alamäkeä, mutta meikäläistä se ei paljon auttanut. Lisäksi kaikenmaailman ötököitä pörräsi ympärillä. Kun mukulakivistä oli selvitty ehjin nahoin, palasimme pyörävuokraamoon eri reittiä, asvalttitietä pitkin, ja se sujuikin sutjakasti. Pyörien palauttamisen jälkeen nautimme jäätelöt joen törmällä. Kylläpä maistuikin.