Hämeen härkätie, osa 1: Turku - Koski TL (n. 66 km)

 

Tämä on ensimmäinen osa sarjaa, jossa pyöräilen Turusta Hämeenlinnaan vanhaa Härkätietä pitkin. Tekstissä mainostan muutamia kahvipaikkoja, mutta tämä ei ole mikään maksettu mainos enkä pyytänyt enkä saanut alennusta pullasta. Blogitekstin lopusta löytyy reittikartta.

Hämeen Härkätie on Suomen vanhimpia historiallisia teitä. Turun linnalta Hämeen linnaan vievän n. 160 kilometriä pitkän tien juuret ulottuvat 800-luvulle saakka. Tie oli käytännössä ainoa kulkuväylä sisämaahan, ja rautakauden loppupuolelta saakka se palveli niin hallinnon kuin kaupankin tarpeita. Keskiajalla tie toimi myös pyhiinvaellusreittinä. 

Tie mainitaan jo Jaakko Teitin valitusluettelossa vuodelta 1556, ja vanhoissa kansanlauluissa lauletaan niin ikään Härkätiestä. Nimen alkuperää ei kuitenkaan tunneta, mutta nimi on joka tapauksessa myöhempää perua.

Matka alkaa Turun linnalta ja seurailee Aurajokea Lietoon saakka. Valtatie 10 eli tuttavallisesti kymppitie kulkee pääosin vanhaa tielinjausta pitkin. Ravattulan kohdalla suunnataan hiekkatietä pitkin kohti Liedon Vanhanlinnaa. Poljetaan samaa tietä kuin talonpojat tallustelivat aikoinaan. Vanhalinna on mainio taukopaikka, kartanon alueella palvelee kesäisin myös kahvila. Linnavuorelle voi kavuta puisia rappusia pitkin. Huipulta avautuvat upeat näkymät Aurajokilaakson vanhaan kulttuurimaisemaan. 

 

Härkätien opaskylteistä monet ovat jo parhaat päivänsä nähneitä

 

Taustalla siintää Vanhalinnan linnavuori

 

Vanhalinnan kartano

 

Härkätien kulttuurimaisemaa

 

Henrik Antinpojan hautakivi

 

Vanhalinnasta reitti jatkuu edelleen soratienä. Hieman ennen kuin palataan takaisin kymppitien varteen pysähdytään Härkätien ja Loukinaistenkaaren risteyksessä nököttävän Henrik Antinpojan hautakiven luona. Opastaulu kertoo, että vuonna 1808 kuollut Vakoisten rusthollin poika halusi tulla haudatuksi tilan maille juuri tälle paikalle. Jos jo matkan tässä vaiheessa maistuu kakunpala, niin Kakku-Annesta löytyy makeaa vaativaankin makuun. Matka jatkuu tunnelin kautta kymppitien kupeeseen, jossa on mukava huristella osin uusittua pyörätietä pitkin Lietoon saakka. Liedon keskustassa on pakko käydä vilkaisemassa keskiaikaista Pyhän Pietarin kirkkoa, joka on juuri remontoitu.

Liedosta sitten suunta kohti Tarvasjokea! Kymppitien viertä kulkevasta pyörätiestä suuri osa on sorapintaista, mutta sitä on erittäin miellyttävä polkea. Matkan varrella poiketaan liikunta- ja vapaa-ajankeskus Parmaharjulle katsastamaan hyppyrimäkeä, jossa Matti Nykänen hyppäsi normaalimäen Suomen mestariksi 1983. Alueella risteilee myös luontopolkuja.

Lehtimäen risteykseen saavuttaessa huomio kiinnittyy tien oikeassa laidassa seisovaan mäntyparkaan. Parhaat päivänsä nähnyt mäntyvanhus ei olekaan mikä tahansa puu vaan kuulu Frantsin piiskausmänty, jonka juurella kerrotaan annetun raipparangaistuksia. Heti Lehtimäen tien jälkeen vastaan tulee Liedonperäntie, jonka kohdalla pyörätie päättyy. Oikeaoppisesti nyt pitäisi jatkaa polkemista kymppitien varressa, josta varsinainen Härkätie erkanee 4,5 km:n jälkeen. Koska kymppitie on kiusallisen vilkasliikenteinen, rauhallisen ja maisemallisen Liedonperäntien kutsua ei voi vastustaa, vaikka se ei noudatakaan alkuperäistä Härkätien linjausta. Tie johtaa Liedonperälle ja sieltä edelleen Tarvasjoelle.

Reitti kulkee Tarvasjoen kirkon vierestä. Kyröntien varrella sijaitseva puukirkko on vuodelta 1779.  Kun on päästy Tarvasjoen yli Tarvashovin kohdalle, on aika pysähtyä historiatauolle. Tarvashovia vastapäätä sijaitsee nimittäin Kirkkoveräjänpellon ortodoksinen venäläisten sotilaiden hautausmaa, jossa on hautoja Krimin sodan ajalta.

 

Frantsin piiskausmänty

 

Härkätie seurailee Paimionjokea

 

Pyhä Martti antaa puolet tuuliliivistään kerjäläiselle

 

Tie kulkee paikoin aivan joen rannassa

 

Seuraava etappi on Marttila, jonne matkaa on Tarvasjoelta 11 km. Ensi alkuun sujahdetaan kymppitien yli - tässä saa olla varovainen, autot porhaltavat tuhatta ja sataa. Aivan kymppitien vieressä sijaitsee Tarvasjoen Seo, mutta jos kahvihammas ei anna merkkejä itsestään, jatketaan eteenpäin Paimionjoen viertä. Komeat on maisemat, ei voi muuta sanoa. Matka taittuu kuin leikiten.

Härkätie kulkee Marttilan läpi. Kunta on saanut nimensä 300-luvulla eläneen Martinus Tourslaisen mukaan eikä pyhimystä ole täällä todellakaan unohdettu. Kunnantalon edustalla on Arto Ali-Eskolan veistämä patsas, joka esittää Pyhää Marttia leikkaamassa puolet viitastaan kerjäläiselle. Samanlainen kuva löytyy myös kunnan vaakunasta. Myös Marttilan puukirkko vuodelta 1765 on omistettu Pyhälle Martille. Keskustassa sijaitseva Härkätien nimikkokahvila herättää toiveita, mutta valitettavasti se ei ole viikonloppuna auki. Arkisin kahvilaherkkujen lisäksi on tarjolla myös lounasta.

Vajaan kahden kilometrin päässä Marttilan keskustasta tullaan Mäntsälän kylään, jossa Härkätien ja Paimionjoen välisellä kaistaleella, kuusiaidan suojissa lepää Marttilan taistelun muistomerkki. Taistelu käytiin nuijasodan jälkiselvittelyjen yhteydessä 29.8.1599. Muistomerkin viereen pystytetystä opastaulusta voi päivittää tietojaan nuijasodasta.

Marttilasta matkaa seuraavaan kohteeseen Koski TL:ään matkaa on n. 17 km. Poljetaan upeissa peltomaisemissa seuraillen Paimionjokea, välillä kurvaillaan aivan joen rantamilla. Tie on täysin tasainen, minkäänlaista mäkeä ei matkalle osu. Koski TL:ssä pysähdymme tauolle Kosken Seolle. Täytyy kyllä kehua palvelua. Kun kysyin facebookissa etukäteen viikonlopun aukioloja, vastaus tuli melkein välittömästi, että auki ollaan, tervetuloa. Eväsleivät ja pullat olivat tosi tuoreita ja maukkaita. Kulttuurista kiinnostunutta varmasti ilahduttaa Koskella sijaitseva kuvanveistäjä Yrjö Liipolan taidemuseo. Paikkakunnan oma poika Yrjö Liipola (1881-1971) lahjoitti synnyinkunnalleen veistoskokoelmansa, joille rakennettiin oma museorakennus vuonna 1970. Museossa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyjä.

Katsotaan, ehdinkö vielä polkea seuraavan etapin syksyn aikana. 

Marttilan taistelun muistomerkki

Hevosia ruokatauolla

Vanha kilometritolppa uusiokäytössä

,

Reittikartta