Suomalaisen pyöräilyn pioneereja: I. K. Inha

 

Esittelen blogissani muutaman suomalaisen pyöräilyn ja pyörämatkailun pioneerin. Ensimmäisenä vuorossa on monipuolinen kulttuurivaikuttaja I.K.Inha. Hän oli valokuvaaja, toimittaja kirjailija sekä suomentaja.

Maailman ensimmäinen polkupyörä esiteltiin vuonna 1867 Pariisin maailmannäyttelyssä. Pyörän kehittäjä oli ranskalainen Pierre Michaux. Kuitenkin jo 1817 saksalainen vapaaherra Karl von Drais oli kehittänyt "juoksukoneen" (Laufmaschine) eli potkupyörän, joka oli polkupyörän esiaste. Draisin keksintö jäi pian unohduksiin, ja vasta 50 vuotta myöhemmin polkupyörä tavallaan keksittiin uudelleen.  

Suomeen polkupyörä rantautui ensi kerran keväällä 1869. 1800-luvun lopulla elettiin jo jonkinlaista pyöräilybuumia. 1880-luvulla hallitseva malli oli isopyöräinen eli polkupyörä, jossa on iso etupyörä ja pikku takapyörä, ja voimansiirto oli pelkän akselivetoisen etupyörän varassa. Pyörästä käytettiin kansainvälistä nimitystä velocipedi tai velosipedi, joka sai monenlaisia suomalaisia vastineita kuten polkuratas, pikakulkuri. Vuonna 1885 sanomalehdissä puhuttiin jo yleisesti polkupyörästä. Sanaa usein väitetään Inhan keksimäksi mutta asiaa ei voi mitenkään todentaa. 1900-luvulla polkupyörälle löytyy runsaasti kansankielisiä, värikkäitä vastineita, kuten kipajalka, kinttukone, lemmonlennätin, pirunhyristin, sorkkasytytin, trampparulla.

 

Isopyöräinen  (Kuva. Auckland Museum, Wikimedia Commons)

   

Konrad Into Nyström (1865-1930), joka vuodesta 1887 lähtien tunnettiin nimellä I.K.Inha, innostui pyöräilystä jo kouluaikana. Inhan kiinnostus pyöriin ja pyöräilyyn oli laaja-alaista. Hän kokeili jopa kilpapyöräilyä ja kunnostautui myös pyöräkauppiaana. Inha alkoi välittää pyöriä Suomessa solmimalla yhteistyön Englannin polkupyöräkeskuksessa, Coventryssä toimineen Starley & Sutton Co.-pyörätehtaan kanssa. Hän lopetti kauppahommat vuonna 1890, mutta kahtena edeltävänä vuonna toiminta kävi ilmeisesti laajimmillaan. Tarjolla oli myös naisille tarkoitettuja pyörämalleja. Inhan jäämistössä on tallella kyselyjä ja yhteydenottoja jotka valottavat kiinnostavalla tavalla, millaisia tuntemuksia tämä uusi "kone" suomalaisissa herätti. Joku kyseli hintoja, toinen epäröi moisen laitteen hankkimista tiedustellen, että "eikö siihen pian kyllästy?" Joku heti pyörän saatuaan oli innoissaan lähdössä polkemaan Kontiolahdelta Punkaharjulle. Eräs kirjoittaja kertoo kokemuksistaan: "Useana iltana olen jo ajanut itseni uuvuksiin ja jopa kaikin voimin reuhtomallakin koettanut niitä rikki, mutta nyt ovat jo kestäneet ainoastaan hieman joskus rusahtaa vitjat ja takapyörä." 

"Turvapolkupyörä" eli safety bike (Kuva: British Motor Museum, Wikimedia Commons)

Kuten viimeisestä kommentista voi päätellä, tässä vaiheessa oli Suomeenkin rantautunut jo ketjuvetoinen versio. Maailmalla ensimmäinen nykymallinen matala  ketjuvetoinen pyörä lanseerattiin vuonna 1885. Inha sai hankittua tällaisen menopelin kesällä 1886 Keski-Eurooppaan suuntautuneelle pyörämatkalleen. Hän mainitsee, että hänen moderni pyöränsä oli "turvallinen kaksipyörä" (safety bicycle), jossa oli "kahlevekseli" (ketjuveto). Millainen tarkkaan ottaen Inhan pyörä oli, jää vähän hämärän peittoon. Kyseessä oli joka tapauksessa nykytermein ilmaistuna fiksi, jossa polkimet pyörivät takapyörän tahdissa. Vasta vuonna 1895 kehiteltiin vapaanapa, joka salli pyörän pyöriä vaikka polkimet pysyivät paikoillaan. Inhan pyörässä oli umpikumit.

Inha oli Suomen ensimmäisiä pyörämatkailijoita. Hän oli suunnitellut ulkomaille suuntautuvaa pyörämatkaa jo kouluaikoina. Omien sanojensa mukaan ajatus pyörämatkasta syntyi osittain halusta "uljailla" polkupyörällä. Ylioppilasvuonnaan hän viimein pääsi uljailemaan matkalle, joka vei hänet Saksan läpi Sveitsiin Bodenjärvelle. Hänen matkakertomuksensa ilmestyi Uudessa Suomettaressa syksyllä 1886. Kertomus on julkaistu kirjana (ks. alla lähteet). Matkapäiväkirjassaan Inha kertoo, mitä hän kullakin etapilla näki, koki ja tunsi. Inha oli kiinnostunut tavallisten ihmisten elämästä ja luonnosta eikä viihtynyt isoissa turistipaikoissa. Polkupyörä mahdollisti tutustumisen syrjäisempiin, luonnonläheisimpiin kohteisiin. Inha ei ottanut matkaltaan valokuvia.

Inha viipyi matkalla 33 vuorokautta. Matkaa kertyi yhteensä 1900 km. Keskimääräinen päivämatka oli n. 70 km. Pisin päivämatka oli 136 km. Tämä on huikea saavutus, kun ottaa huomioon hänen menopelinsa ja teiden kunnon, varsinkin kun sää oli välillä mitä oli: "torstaina kesäk. 27.p., kävi ankara vastamyrsky, joka huitoi vihmasadetta kasvoihin; tiet olivat täynnänsä virstanmittaisia ahteita ja lokaiset... kaikki polkupyörällä kulkijan pahimmat vastukset; usein olin vähällä tuskaantua, kun tuuli piteli paikalla, vaikka olisin kuinka polkusimia painanut". Kaikenlaista sattumusta mahtuu mukaan. Ravensburgin ja Tettnangin välillä joku paikallinen "ukko" viskasi "rautaisen sauvan" etupyörään, jolloin Inha heitti "kuperkeikan". Hän kuitenkin onnitteli itseään siitä, ettei muuta vahinkoa tullut kuin katkennut "rautapurla". Tunnelmia ja maisemia Inha kuvailee niin valloittavasti, että tekisi mieli hypätä saman tien pyörän selkään ja lähteä polkemaan Inhan renkaiden jäljissä. Kiinnostava tieto on, että hän kertoo tavanneensa kaksi "heimolaista" Bodenjärven rannalla. Inha ei siis ollut ainoa suomalainen pyörämatkailija. Inhalla oli tarkoitus jatkaa Alppien yli Välimeren rannalle, Italiaan ja Ranskaan, mutta hänen odottamansa "vekselilähetys" oli viivästynyt, ja hän joutui kääntymään takaisin. Loppu on lähes mekaanista paikkojen ja etappien pituuksien luetteloa. Polkija on selvästi jo uuvuksissa, ja rahatkin on loppu. 

Keski-Euroopan -pyörämatka toi Inhalle gloriaa lehdistössä, jossa häntä kuvailtiin mm. sanoilla "ehkä maamme etevin polkupyörällä kulkija". Maineensa ansiosta hän saikin kyselyjä pyöristä ja saattoi alkaa pyöränvälitystoiminnan. Vaikka Inhasta ei lopulta tullut ammattimaista pyöräkauppiasta,  hänen pyöräinnostuksensa kuitenkin jatkui läpi elämän. Inhalle pyörä oli ennen kaikkea liikenneväline ja työkalu, jota hän hyödynsi muiden muassa ympäri Suomen suuntautuneilla kuvausmatkoillaan. Pyöräilyä ylistävät kuvaukset värittävät myös hänen kirjoituksiaan.  

 

I.K.Inha (kuva: Wikimedia Commons)

 

Lähteet: 

Hänninen, Anneli. 2009. Kipajalka ja kinttukone.  (https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/tiesitko_taman_(2004_2014)/kipajalka_ja_kinttukone)

I.K.Inha. 2009. Muistelmia polkupyöräretkeltäni. Toimittanut Mikko Kylliäinen. Vanhat Velot ry.

Nyström, Aamu. 2011. I.K. Inha. Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä. Minerva.