Ammattilaispyöräilyn kausi 2021 toi mukanaan uusia sääntöjä

 

Huhtikuun alusta astui voimaan joukko Kansainvälinen pyöräilyliiton (UCI) asettamia sääntöuudistuksia. Esittelen seuraavassa kolme eniten porua aiheuttanutta kieltoa.

Super tuck

Super tuck -laskuasennossa laskeudutaan satulasta pyörän vaakaputkelle ja painutaan mahdollisimmaan kyyryyn ohjaustangon päälle. Asennon keksijää on vaikea nimetä mutta ensimmäisten super tuck- käyttäjien joukossa oli slovenialainen Matej Mohoric. Mohoric hyödynsi sitä voittaessaan alle 23-vuotiaiden maailmanmestaruuden vuonna 2013. Nelinkertainen Tour de France -voittaja britti Chris Froome teki tämän laskuasennon kuuluisaksi vuoden 2016 Ranskan ympäriajossa, kun hän 8. etapilla syöksyi alas Col de Peyresourdelta ja lopulta voitti etapin.

Vähitellen kuski toisen perään alkoi käyttää tätä aerodynaamista asentoa pyrkiessään pienentämään ilmanvastusta. Testeissä asennosta onkin todettu olevan huomattavaa etua. Siihen tosin vaikuttaa moni seikka, kuten kuskin paino. Lisäksi asennosta on eri variaatioita ja ne vaikuttavat eri tavalla. Esimerkiksi Froomen äärimmäisyyksiin viety versio, jossa melkein maataan mahallaan ohjaustangon päällä, ei testien mukaan ole nopein.

Ilmanvastuksen vähentämiseksi on aiemminkin on keksiä mitä kummallisimpia keinoja. Yksi hulluimmista on legendaarisen italaisen pyöräilijän Marcon Pantanin käyttämä ja hänen mukaansa nimetty laskuasento, jossa rinta on satulassa kiinni ja takamus satulantolpan takana takarenkaan yläpuolella. "Pantanin asento" on aidosti todella vaarallinen, ainakin tavan kuolevaiselle.

Miksi sitten UCI kieltää super tuck -asennon? Entinen ammattipyöräilijä Groupama-FDJ:n sporttipäällikkö Jussi Veikkanen on osuvasti todennut, että asennon kieltämisellä pyritään ensijaisesti ehkäisemään huonojen tai vaarallisten tapojen siirtymistä junioreille. Nämä kuten jotkut innokkaat senioritkin tuppaavat ottamaan mallia ammattilaispyöräilijöistä. Ammattilaisilta löytyy taitoa hallita tällaisia temppuja ja sitä paitsi he ajavat kilpailuissa muulta liikenteeltä suljetuilla teillä. Taitamattomalle vaakaputkelle kyyristyminen kovassa vauhdissa voi koitua kohtalokkaaksi.

Aika-ajoasento

Turvallisuussyistä Kansainvälinen pyöräilyliitto on myös kieltänyt ajamasta kyynärvarret maantiepyörän ohjaustangolla. Tällä niin kutsutulla aika-ajoasennolla on niinkään pyritty ilmanvastuksen minimoimiseen. Omasta kokemuksesta voin todeta, että asento sopii aivan tasaiselle, hyväpintaiselle tielle mutta epätasaisella alustalla meno tuntuu vähän huteralta. Jos huomaamatta jysäyttää johonkin monttuun tai töyssyyn, niin äkkiä löytää itsensä asvaltin pinnasta. Toisaalta, pitkäkestoisessa suorituksessa asento tuo keholle kaivattua vaihtelua.

 

 

Juomapullot

Kuten muun roskan, esim. geelipakkausten, myös juomapullojen heittäminen muualle kuin merkityllä alueella on tästedes kielletty. Pullot saa kyllä palauttaa tiimiautoihin tai tiiminjäsenille milloin tahansa. Säännöllä pyritään estämään ympäristön roskaamista. Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta uusi sääntö ei ole kovin onnistunut. Juomapullot nimittäin ovat menneet niin sanotusti parempiin käsiin, sillä pyöräilykatsojat janoavat niitä - juomapullon saaminen idolilta on monelle fanille ikimuistoinen kokemus. Ammattilaispyöräilijät taas mielellään heittelevät niitä tien varrella kannustaville pyöräilyfaneilleen. Tämä symbioosi uhkaa nyt rikkoutua, ellei asiaan keksitä jotain ratkaisua.

Monet ammattilaispyöräilijät ovat suhtautuneet aluksi melko nihkeästi näihin sääntöuudistuksiin. Ajoasentoa koskevat kiellot on hyväksytty kenties vähän pienemmällä nurinalla, mutta kielto heittää juomapulloja katsojille on herättänyt vastustusta käytännöllisesti katsoen koko pelotonissa. Uusien sääntöjen omaksuminen vie varmasti myös oman aikansa, sillä ajajilla vanhat tavat ovat ns. verissä ja hektisen kilpailun tuoksinassa kuski voi rikkoa sääntöä tahattomasti. Tämä nähtiin kevään suurklassikossa Liège-Bastogne-Liègessa kun ecuadorilainen Richard Carapaz alamäessä kyyristyi muutamaksi sekunniksi kiellettyyn super tuck -asentoon. Carapaz diskattiin erehdyksestään, mikä tuntui kohtuuttoman ankaralta rangaistukselta.  Roskaamista koskevia rangaistuksia lievennettiinkin ensimmäisten rikkomusten jälkeen. Nyt yksipäiväisissä kisoissa hylkäys seuraa vasta toisesta roskaamisrikkeesta ja etappikilpailussa vasta kolmannesta. Ehkä jotain samantyyppistä asteikkoa voisi kokeilla ajoasentorikkomuksiin, vaikka joksikin siirtymäajaksi.