Talviharjoittelua ja kevään odotusta

 

Toisin kuin viime vuonna tänä vuonna Turkuunkin saatiin oikea talvi. Lunta on tupruttanut aika ajoin reippaastikin. Pyöräily ollut välillä aikamoista painia pöpperöisten tiekelien takia, kun teitä ei ole ehditty putsaamaan riittävän nopeasti. Varsinkin gravelilla meno pehmeässä lumessa on ollut huterahkoa. Auratulla, pakkasen kovettamalla tiellä tuntuu melkein kuin sulalla asvaltilla ajelisi. Kehnommallakin kelillä olen kuitenkin käynyt polkaisemassa pikku pyrähdyksiä, ettei tuntuma katoa. Yleensä tähän aikaan talvesta poljen sisätiloissa, mutta nyt salille ei ole asiaa. Traineria en ole hankkinut, koska yleensä täällä päin lumikausi ei monta päivää kestä, ja sisäpyöräily on vaan äärimmäiseno puuduttavaa puuhaa. Tänä vuonna muutenkin joutuu viettämään aikaa kotona sisällä, joten mieli halajaa ulkoilmaan aina kun mahdollista.

Pitkästä aikaa on ollut mahdollisuus päästä hiihtämään ja laskettelemaan. Ladut ja rinteet ovat erinomaisessa kunnossa, tosin usein tupaten täynnä väkeä. Hiihto ja laskettelu ovat myös mainiota pyöräilyn oheisharjoittelua. Tehokas kuntoilumuoto on myös luistelu, jota vuosien tauon jälkeen pääsi  harjoittamaan luonnonjäällä. Tähän tarkoitukseen tosin otollisemmat  olisivat retkiluistimet kuin hokkarit. Kotona olen pitänyt myös pientä kuntopiiriäkin lihaskunnon ylläpitämiseksi. Liikunnan olisi aina hyvä olla monipuolista, sanotaan. Kunpa tämän ohjeen muistaisi kesälläkin.

Talvella on hyvää aikaa huoltotoimenpiteisiin. Huollatan pyöräni talvisaikaan, jolloin pyörähuolloissa ei ole ruuhkaa toisin kuin syksyllä ja etenkin keväällä. Olen käyttänyt tarkastuttamassa Raispossa pyöräni vuosittain hyvän palvelun takia, vaikka se ei enää edustakaan Specializedia. Huollan kyllä itse pyöriäni kautta vuoden, mutta osan hommista, kuten rihtauksen, jätän ammattilaiselle. Tänä vuonna maantiepyörän kuluvista osista uusiksi meni ainoastaan jarruvaijeri, graveliin vaihdoin uudet päällyskumit. Specializedin Tracer Pro -renkaat vaikuttavat oivalliselta valinnalta. Pitoa tuntuu löytyvän lumella ilman nastojakin.

 

Ennen kevättä ehtii myös perata ja tarvittaessa täydentää varustevarastoa. Suosin paikallisia kivijalkaliikkeitä, kuten Raispo, Nummenpyörä, Foxcomp, parhaani mukaan, mutta kaikkea ei niistä saa. Esimerkiksi jos halajaa ammattilaistallien ajoasuja ja tarvikkeita, ei auta kuin turvautua kansainvälisiin nettikauppoihin. Bobshopin kanssa kaikki toiminut aina moitteettomasti. Ainoa hieman kiusallinen asia on, että lähetyksen toimittajan Fedexin kuski käy yleensä aina ovella silloin kun ketään ei ole paikalla. All4cyclingilta on tilauksessa tuulitakki ja pari uutta juomapulloa. Nettikauppojen sivujen selaileminen on sinänsä hauskaa ja inspiroivaa puuhaa. Niistä saa hyviä vinkkejä ilman että tarvitsee aina ostaa mitään. 

Suomalaiset tubettajat, esimerkiksi Velogi, Kampiapina  ja Puhutaan pyöräilystä ovat osaltaan auttaneet selviämään ylimenokaudesta. Tubevideot tarjoavat monenmoista hyödyllistä vinkkiä pyörän kunnostamisesta pyörämatkailuun. Mielenkiinnolla olen lukenut myös pyöräilyblogeja. Sähköpyörällä halki Euroopan on ollut harvinainen tarina nyt, kun matkailu on käytännössä pannassa. Koronasta huolimatta maailmalla on muitakin aktiivisia suomalaisia pyöräreissaajia, kuten pyöräilevä kirjastotäti. Tässä on vain pari esimerkkiä. Tarjontaa on niin paljon, että jokainen varmasti löytää omat suosikkinsa. Talviaika on ollut hyvää aikaa myös pyöräilykirjallisuuteen tutustumiseen. Seuraavassa kirjoituksessa esittelen muutaman pyöräilyaiheisen teoksen.

Itselleni monella tapaa antoisaksi on osoittautunut tämä oma blogini, jolle alkusysäyksen antoi syksyllä jatkunut koronapiina. Kirjoittaminen on motivoivaa puuhaa: muistellessani esimerkiksi menneitä pyöräilymatkoja pyöräilyinto kiihtyy eksponentiaalisesti. Palkitsevinta olisi, jos kirjoituksistani olisi iloa jollekulle muullekin. 

Ammattilaiskauden alku on venähtynyt, koska kisoja on jouduttu siirtämään. Onneksi itselläni on tallennettuna kymmeniä ellei satoja tunteja ammattipyöräilyä, joten fiilistelyyn riittää materiaalia. Kausi 2021 on kuitenkin pikku hiljaa pyörähtämässä käyntiin, parhaillaan poljetaan Tour de la Provence -etappikilpailua. Kaiholla katson, kun Provencen seudulla ajetaan jo sortseissa. 

Päivä on jo parisen tuntia pidempi kuin vuoden pimeimpään aikaan. Vaikka ulkona paukkuukin pakkanen, aurinko paistaa häikäisevän kirkkaasti ja ilmassa voi jo aistia aavistuksen keväästä.